Analyysi-Annie Dillardin Tyyli

(1) mielestäni olisi hyvä, ja oikea, ja tottelevainen, ja puhdas, tarttua omaan välttämättömyyteensä eikä koskaan päästää irti, roikkua siitä veltosti minne ikinä se vie. 2)sitten edes kuolema, minne olet menossa riippumatta siitä, miten elät, et voi erota. 3) tartu siihen ja anna sen tarttua sinuunkin, kunnes silmäsi palavat ja putoavat; anna myskimäisen lihasi pudota riekaleiksi, ja päästäkööt luusikin irti ja hajaantukoot, irroitettuina peltojen, peltojen ja metsien yli, kevyesti, ajattelemattomasti, mistä korkeudesta tahansa, niin korkealta kuin kotkat.
Annie Dillard käyttää esseen ”Living like Weasels” viimeistä kappaletta toistaakseen ja päättääkseen aiemmat ajatuksensa. Ajatus elää kuin näädät näyttääkseen näädän sinnikkyyden-heidän tavassaan olla päästämättä irti haluamastaan, Dillardin ihailemasta ominaisuudesta. Dillard käyttää edellistä tekstiä tukeakseen loppulausuntoaan, eloisaa kuvastoa näyttääkseen lukijalle, miten heidän täytyy pitää kiinni jostakin, mihin he uskovat, huolellista sanailua suhteuttaa kaikki takaisin kärppään, ja peilaten loppukohtausta esseen muuhun osaan.
Living Like Weasels-teoksen päätöskappale käsittää koko edellisen esseen tarkoituksen. Päätöskappale sitoo esseen loppuosan yhteen selittäen, miksi hän ihailee kärppää niin paljon: sen kykyä pitää kiinni siitä, mitä Kärppä haluaa. Dillard ilmentää valmistujaispuhujaa, jonka päättävä kappale tiivistää esseen loppuosan aiemmin. Esseessä muistellaan heidän lyhyttä kohtaamistaan ja tutkimusta Dillard innostuu tekemään. Tässä viimeisessä kappaleessa hän yhdistää kaksi outoa rotua osoittaen lukijalle, että karvaisessa ja hurjassa olennossa on jotain ihailtavaa.
Dillard on ihmeissään nähdessään näädät, kun ne eräänä päivänä ottavat katsekontaktin puistossa. Molemmat hätkähdyttivät toisiaan törmätessään metsämaalla. Dillard uskoo, että kun heidän silmänsä kohtasivat ja lukittuivat, se kuljetti heidän aivojaan niin, että Dillard ja näätä tiesivät, mitä he ajattelivat. Dillard käyttää myös yksityiskohtia näädän näkemisestä yhä kiinni saaliinsa, antaen karmeita yksityiskohtia siitä, kuinka kuollut näätä tarttui yhä korkealla taivaalla lentävään Kotkaan. Hän on ihmeissään siitä, miten tämä näätä pitää kiinni jostakin, mitä he haluavat, siinä määrin, että se on vain leuka, joka on kiinnitetty Kotkan kaulaan. Hän tuo tämän kuvaston takaisin esseensä viimeisessä kappaleessa: ”tarttukaa yhteen välttämättömyyteenne, älkääkä päästäkö siitä irti, roikkukaa siitä velttona minne se teidät viekin.”

Dillard antaa myös kuvan, jossa näätä pitää kiinni saaliistaan mistä korkeudesta tahansa. ”Even from as high as eagles”, showing how to never let go of something that you want. Pituusajatuksen toistuminen korostaa entisestään sitä, miten omistautuneesti näätä joutuu pitämään kiinni jostakin. Lopuksi ”from as high as eagles” sitoo esseen alkuosan kuvauksella näädästä, joka vielä tarrautuu Kotkan kaulaan. Tämä viimeinen lause on huipentuma osoittamalla parallelismi yhdistää essee ja viimeiset kohdat, tulossa täyden ympyrän.
Dillard käyttää eksplisiittistä sanontaa osoittaakseen, miten pitää kiinni jostakin, johon uskot: ”Seize it and let it see you up aloft even, till your eyes burn out and drop; anna myskimäisen lihasi pudota riekaleiksi, ja anna luustosi vapautua ja hajaantua” tämä lainaus tukee Dillardin aiempaa pointtia siitä, miten näätä pitää kiinni jostain haluamastaan, paitsi vie sen askeleen pidemmälle. Hän saa lukijan tuskastumaan ajatukseen, että Kotkan korkeudelta putoaa lihaa ja luut luhistuvat takaisin maahan. Tekstin avulla lukija voi nähdä tämän verisen kohtauksen toistuvan sivulla. Tämä vahva ilmaisu vahvistaa hänen pääkohtaansa: pidä kiinni jostakin, mihin uskot.
Dillard käyttää varovaista sanontaa käyttämällä epistrofia lauseella ”se olisi hyvin, ja kunnollinen, ja tottelevainen, ja puhdas” jättämällä poistamatta sanaa ”ja,” hän pitää alkulauseen rytmin. Ajatus sanan ” ja ” käyttämisestä useammin kuin kerran osoittaa hänen innostuksensa ja ihmettelynsä Kärppiä kohtaan. Dillard käyttää metaforia, kuten ”roikkua siitä veltto missä ikinä se vie sinut” kuvaamaan niiden tarvetta pitää kiinni jotain. Verbi ”Tartu” kuvaa, kuinka näätä pitää kiinni saaliistaan, Dillard kytkee sanavalinnalla näädän takaisin ajatukseen jostakin kiinni pitämisestä. Dillard käyttää myös kuolonuhria, antaen näädälle ihmisen kaltaisia ominaisuuksia osoittaakseen, kuinka ihmiset ja näädät ovat samanlaisia, vaikka todellisuudessa näyttää siltä, että näillä kahdella olennolla ei ole mitään yhteistä.
kappaleen rakenne selittää, miten ihmisen täytyy pitää kiinni jostakin, mihin hän uskoo tai haluaa. Toisessa lauseessa kuvataan kuolemaa, joka inhimillistää näädän ja yhdistää nämä kaksi. Viimeinen lause on metafora siitä, kuinka voimakkaasti jostakin on pidettävä kiinni, tuoden lukijan takaisin kuvaan alussa.
Dillard peilaa alkuperäisen esseen rakennetta viimeisessä kappaleessa. Sekä katkelma että essee alkavat siitä, kuinka vahvasti näädän ja ihmisen on pidettävä kiinni jostakin. Sitten toinen lause yhdistää kaksi olentoa. Esseessä Dillardin ja näädän yhteinen hetki, kun he lukitsevat silmänsä, on ajatus siitä, että kuolema on jotain, minkä jokainen ja kaikki käy läpi. Sitten viimeisessä lauseessa Dillard tuo koko esseen täyden ympyrän. Käyttämällä viivoja ”as high as eagles” hän tuo lukijan takaisin kuvaan näädästä, joka pitää yhä kiinni saaliistaan.
Dillard käyttää viimeisessä kappaleessa aikaisempaa tekstiä, eloisaa kuvastoa, huolellista sanailua ja esseen rakenteen peilaamista herättääkseen näädän ominaisuudet eloon ja paljastaakseen näädän voimakkaan halun johonkin, mistä jokainen voi oppia.

Jätä kommentti